Grand National – laukkakilpailuista legendaarisin

Kun kysytään, mikä on kaikkein maineikkain ja tunnetuin laukkakilpailu, on tähän kysymykseen monien mielestä vain yksi vastaus: Grand National. Vuosittain Englannin Liverpoolissa, Aintreen radalla järjestettävä kilpailu saa sadat miljoonat katsojat ympäri maailman television ääreen jännäämään. Tarkalleen ottaen kyseessä on estelaukkakilpailu, ja sen juuret juontavat jopa 1830-luvun lopulle asti. Voidaan hyvällä syyllä puhua erittäin perinteikkäästä tapahtumasta.

Huima volyymi vedonlyöntiä

Jotakin Grand Nationalin suosiosta voi päätellä sen aktiivisuudesta vedonlyönnin ympärillä. Vuonna 2019 vedonlyönnin harrastajat panostivat kilpailuun arviolta yli 300 miljoonaa puntaa. Grand National -aiheisilta vedonlyöntivinkeiltä ei voi brittiläisessä lehdistössä välttyä kisaviikonlopun alla.

Myös lukuisat vedonlyöntiyhtiöt ottavat markkinoinnissaan kaiken irti tästä laukkakilpailusta. Monille brittiläisille rahapeliyhtiöille kyseessä on vuoden isoin yksittäinen urheilutapahtuma. Erikoistarjoukset, kuten highroller bonus, ovat arkipäivää kisapäivän lähestyessä. Grand National -kilpailulla on merkittävä kulttuurinen asema, ja sitä seuraa moni muutoin hevosurheilua täysin seuraamaton katsoja. Tämä selittää osaltaan vedonlyönnin huiman volyymin.

Kilpailun formaatti

Itse kilpailu keskittyy yhteen kilpailupäivään, joka on aina huhtikuun alkupuolella. Varsinaisen kisapäivän ympärille on kuitenkin kehittynyt kaikenmoista oheistoimintaa. Pari vuotta sitten perjantain ”Naisten Päivä” sai runsaasti huomioita kansainvälisessä keltaisessa lehdistössä, sillä kaunis päivä sai monet käyttäytymään melko holtittomasti väkijuomien kanssa.

Kilpa juostaan nurmiradalla, joka on miltei kolmion muotoinen. Radan virallinen pituus on ”neljä mailia ja 2,5 furlongia”, mikä on modernimmin ilmaistuna neljä mailia ja 514 jaardia – tai vielä mannermaisemmin 6,907 kilometriä. Perinteisesti Suomessa yleinen raviradan pituus on tuhat metriä, joten kyse on melkoisesta maratonkisasta meikäläisten hevoskisojen mittapuulla. Grand Nationalissa rata vieläpä kierretään kahdesti.

Sen lisäksi että kyseessä on varsin pitkä kisa, miltei 14 kilometriä, tuovat oman lisämausteensa kisaan esteet. Näitä on radalla 16 kappaletta. Yhteensä ylitettäviä esteitä on kuitenkin koko kaksikierroksisen kisan aikana 30, sillä kaksi estettä ylitetään vain kertaalleen. Esteet ovat pensasmuotoisia, ja yhteen liittyy vesihauta.

Kyse ei ole mistään simppeleistä ja matalista aidoista, sillä ne saavat monet hevoset ja ratsastajat keskeyttämään kisan: ei ole epätavanomaista, että vain puolet kilpailuun osallistuvista noin 40 hevosesta pääsee maaliviivalle asti. Useilla näistä esteistä on omat lempinimensä, etenkin hankilimmilla. Esimerkkejä näiden nimistä ovat The Chair, Canal Turn ja Becher’s Brook.

Kilpailun historiaa

Ensimmäinen Grand National -kisa käytiin jo 1836, joskin tarkasta ensimmäisen kilpailun vuodesta on ollut historijoitsijoiden keskuudessa erimielisyyttä. Vakiintunut kanta on kuitenkin päätynyt vuoteen 1836 – voittajahevosen nimi oli The Duke, joka voitti kisan myös seuraavana vuonna. The Duken ratsastajan nimi oli Martin Becher – ja juuri hänen nimestään on johdettu kuulun Becher’s Brook -esteen nimi.

Vuoden 1839 voidaan pitää ensimmäisenä kansallisesti merkittävänä kilpailuna, ja monien mielestä Grand Nationalin historia alkaakin todellisuudessa vasta tästä vuodesta. Tänä vuonna lehdistö kirjoitti kisasta huomattavasti enemmän, kilpailu houkutteli enemmän yleisöä ja hevostenkin kerrotaan olleen kovempia kilpailijoita.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Grand National joutui evakkoon Gatwickin kilparadalle, jonka paikalla nykyisin toimii lentoasema – Aintreen rata otettiin nimittäin armeijan käyttöön. Toisen maailmansodan takia kilpailu jäi väliin myös vuosina 1941–1945.

1900-luvun loppua kohti eläinsuojelujärjestöjen kritiikki Grand Nationalia kohti yltyi ja on jatkunut näihin päiviin saakka, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että eläintensuojeluaspekti on otettu yhä paremmin huomioon. Kuitenkin vielä 2010-luvullakin hevosia on kuollut niiden kilpailussa saamien jalkavammojen johdosta. Siinä missä radikaaleimmat vaativat koko Grand Nationalin lopettamista, maltillisemmat äänenpainot puhuvat vaarallisimpien esteiden poistamisesta tai uudelleen suunnittelusta.