Hevosterapian rooli mielenterveyden hoidossa

Hevosterapia on Suomessa jossakin määrin käytetty sosiaalipedagoginen hoitomuoto, jonka avulla hevosterapiaa käytetään lähinnä lasten ja nuorten parissa. Erikseen harjoitetaan myös ratsastusterapiaa, jossa pääpaino on usein enemmänkin kuntoutuksessa, kun hevosterapiassa autetaan nuoria syventämään minäkäsitystään ja parantamaan itsetuntoa sekä kehittämään elämänhallintaa. Puhutaan myös hevoshoidosta ja erikseen hevosavusteisesta psykoterapiasta, joka on osittain limittäinen hoitomuoto painotuksella psykoterapiaan.

Mitä hevosterapia käytännössä sisältää ja miten se toimii?

Alussa hevosterapia voi olla pelkkää hevosiin tutustumista; silittelyä ja hevosen läsnäoloon tottumista. Joskus jo pelkkä tallilla touhuaminen ja talliympäristöön tottuminen voi riittää saavuttamaan tuloksia. Monilla voi olla pelkoja isoja eläimiä kohtaan tai muita esteitä lähikontaktin ottamiseen. Jossakin vaiheessa terapiaan kuitenkin tavallisesti sisältyy myös ratsastusta, joka voidaan aloittaa taluuttamisellakin. Lyhyesti sanottuna, hevosterapia on hevosten kanssa olemista, jonka toiminnallisuus sovitetaan terapia-asiakkaan tilanteeseen.

Hevosterapeutit ovat usein taustaltaan joko hevosharrastuneisuuteen suuntautuneita psykologeja tai erillisen hevosterapeutin koulutuksen käyneitä henkilöitä. Kuopion ja Turun yliopistot tarjoavat koulutusta yhdessä Ypäjän hevosopiston kanssa, mutta luonnollisesti moni on hankkinut pätevyyden myös maamme rajojen ulkopuolelta. Aktiivisia terapeutteja on Suomessa muutamia kymmeniä. Esimerkiksi Keski-Euroopassa hevosterapia on hyvin suosittua.

Hevosterapeutti ei kuitenkaan ole suojattu ammattinimike, joten periaattessa kuka tahansa saattaa tarjota terapiapalveluita tämän nimikkeen alla. Onkin hyvä ajatus terapeuttia etsittäessä kysyä taustoja ja kysymyksiä käydystä koulutuksesta.

Millaisia tuloksia hevosterapiasta on saatu?

Objektiivisia, kvantitatiivisia mittareita ei ole juuri Suomessa käytetty hevosterapiasta saatujen tulosten mittaamiseen. Terapeuttien ja terapiaan osallistuneiden kokemukset ovat kuitenkin haastatteluissa paljastuneet voittopuolisesti positiivisiksi. Varsinaista haittaa ei hevosterapian ole nähty aiheuttavan. Erityisesti itseluottamuksen kasvattaminen lasten ja nuorten parissa on mainittu yhdeksi tärkeimmistä terapian seurauksista. Samaten jännityspelon lievittämisessä tällä hoitomuodolla on havaittu iso merkitys – esimerkiksi koetilanteet ja uusien ihmisten tapaamistilanteet ovat monilla asiakkailla tulleet helpommiksi kohdata.

Parhaiten hevosavusteinen terapia soveltuu kokemusten mukaan alle täysi-ikäisille, mutta ei kuitenkaan alle 10-vuotiaille lapsille ja nuorille. Aivan pienimpien lasten kanssa hevosten ja terapiatilanteiden on havaittu olevan vielä turhan jännittäviä itsessään – toki poikkeuksiakin on. Toisaalta hevosista terapiaeläiminä on hyviä kokemuksia myös seniorien parista. Vanhainkodeista hevosia on saatettu tuoda tapaamaan asukkaita, ja etenkin nuorempana hevosten kanssa toimineet seniorit ovat olleet erittäin riemastuneita eläinten kohtaamisesta.

Joissakin tapauksissa tähän hoitomuotoon on mahdollista saada tukea Kelalta, mutta ajankohtainen tilanne on syytä tarkistaa suoraan Kelalta. Toisaalta kuntien sosiaalitoimet saattavat myös maksaa hoidon kokonaan tai osittain. Hevosterapiaan tullaan usein juuri sosiaalitoimen kautta. Paikkakuntien välillä on suuria eroja sen suhteen, kuinka hyvin terapiamuoto tunnetaan ja kuinka laajalti sitä käytetään.

Hevosen rooli hevosterapiassa

Millainen hevonen sitten sopii terapiahevoseksi? Ei voida antaa yhtä tarkkaan rajattua vastausta: se ja se rotu, sen ja sen ikäinen, sen ja sen taustainen hevonen – kaikki riippuu terapeutin lähestymistavasta hoitoon ja vähintään yhtä paljon myös terapia-asiakkaasta. Se on tietenkin selvää, että hevosella tulisi olla vakaa ja tasainen luonne, eli kärjistetysti: itse psyykkisistä ongelmista kärsivä hevonen ei sovellu terapiahevoseksi.

Tärkeää on, että myös itse terapeutti osaa luottaa hevoseen ja tuntee sen jollakin tasolla. Ennen asiakaskäyntejä ja terapiasuhteiden aloittamista tulee siis myös terapeutin tehdä tuttavuutta hevosen kanssa. Samalla myös talliympäristöön tulisi kiinnittää huomiota; sen tulisi olla siisti ja henkiä sitä, että hevosista tällä tallilla välitetään.

Hevosavusteisella terapialla on vielä paljon varaa laajentua ja ammattimaistua, mutta jo nyt saavutetut tulokset ovat hyviä. Toivoa sopii, että myös julkinen sektori ottaa aiempaa enemmän eläinavusteisen terapian tosissaan.